Yöllä Danaeta pelotti liian todelliselta tuntunut kuva terassikahvilan aidan kiviseen ornamenttiin painautuneesta, itseään sukivasta nukkasulkaisesta eläimestä, joka oli elänyt joskus 1000- luvun ja 10000-luvun välisellä ajanjaksolla. Danaesta tuntui kuin hänen ruumiinsa aistijärjestelmän kuituihin olisi kiinnitetty uusia sensoreita. Samalla Danae aisti kuvitteellisia piikkejä, jotka tunkivat syvälle synteettisten suonien kuitujen väliin. Kokemus ei ollut pelkästään epämiellyttävä mutta Danae tunsi kuitenkin olevansa pakotettu katkaisemaan yhteyden. "Illalla nukkumaan mennessä olin pohtinut kissaa", hän ajatteli. Mutta tuo eläin, jonka kuvan vastaanotin, ei kai ollut kissa.

Danae vietti päivän epätietoisuuden vallassa ja iltahämärissä Mörönsilmä toi hänelle huojentavan tiedon siitä, että kuvat eläimestä olivat Tetramellin tuottamia ja että kysymyksessä oli ilmeisesti laji nimeltä Columba Palumbus. Sitä kutsuttaisiin jatkossa CP 1:ksi. Kuvan tarkkuutta ja taustalla kuuluvia ilmapiiriä ja paikkaa luovia kahvilan ääniä saattoi pitää riemuvoittona kuvakalastussessiolle. Näin jatkaen saataisiin kyllä materiaalia, jota voitaisiin toimittaa vertailuaineistoksi joiden avulla voitaisiin tutkia eräiden aikaisempien eläinrekonstruktioiden onnistumista.

Seuraavassa sessiossa esiin saatiin uusia kuvia, joiden puhtautta tosin häiritsivät niihin ilmaantuneet artifaktit. Tiuhasilmäisen katiskan ansiosta dataa saatiin talteen, mutta kalastussession tuloksena näkyviin tulivat myös katiskan "aukot". Mörönsilmä selitti kuitenkin Danaelle, että ainoastaan häiriöiden ansiosta kuva ylipäätään näkyi.

Danae pohti epäpuhtauksien olleen usein olennaisia maahumanoidien elämän kehityksessä, arkipäivässä ja kenties myös asteittaisessa tuhoutumisessa. "Rekonstruktio on aina alkuperäistä parempi", hän toisti huomaamatta mielessään arttien primitiivikerroksiin kytkentätoukkavaiheessa iskostettua mantraa. Eläinrekonstruktioiden tekijöiden hän ei uskonut saavan paljonkaan irti niistä dataltaan rajoittuneista havainnoista, joita Danae vastaanotti Tetramelliltä. Kuitenkin Danaella oli nyt tarpeeksi materiaalia omaan esitykseensä, joka käsittelisi menneen Maan historiaa solupohjaisen maahumanoidin havaitsemisen ja ulkoisen kuvatuotannon näkökulmasta. Hän sulki silmäluomensa ja alkoi selata sisäistä tiedostokansiota A8898-fgvuhku, jonka otsikko oli "Quattrocento".

Danae näkee punaista. Verisuonten rihmastot häämöttävät suljettujen silmäluomien läpi fabrikoidun ruumiin rakentamassa pimiössä, jonka kehitysaltaista alkaa häämöttää esiin kuvia. Danae aistii tummia, tiheitä muotoja ja alueita pienine satunnaisen tuntuisine valonpurkauksineen. Aivan alarajassa kulkee fosforinhohtoinen vaaleanpunainen vana kuin osittain valottuneessa filmissä. “Tämäkö on kaikki mitä on. Minun ruumiini tässä sisällä, minä siinä ja muu sen ulkopuolella?”, Danae ihmettelee. Samassa hän huomaa kipusensorien reagoivan. "Taas merkki ylikuumentumisesta", hän ajattelee. Luonnin kehitys on mennyt todella alas viimeisen aionkvartaalin aikana.

Muinaisen teknologian äkillinen muistaminen ei lakkaa hämmästyttämästä Danaea, mutta jotain hälyttävää tämäkin elävä muisto tuntuu pitävän sisällään. "Se tuoksuu lopulta", kuten mundaanisananlaskussa sanotaan. "Mikä mahtaa olla lopun tuoksu?", miettii Danae, jolla opintojensa loppuvaiheessa olevana arttina ei ole vielä varaa hajuaistiin.

Kuvat ovat peräisin Tetramellistä, ihmisenkaltaisesta entiteetistä, ja niiden nouseminen voidaan tulkita merkiksi sen tajunnallisen tilan läheisinä vuosisatoina odotettavissa olevasta haihtumisesta. Vuosituhansien aikana tapahtuneet korjausoperaatiot ja jopa muutama pidempi elämistauko ovat aiheuttaneet monia muutoksia ja jo kadotetuiksi luultujen varhaisten muistikuvien palaaminen ei lakkaa hämmästyttämästä tutkijoita.

Danae irrottaa kaksi plugia taipuisan, huokoisesta materiaalista valmistetun korvalehtensä takana olevasta pistokkeesta ja ojentaa ne sessiota valvoneelle Mörönsilmälle. "Ehkä seuraavan session aikana opin jo hallitsemaan niitä valtavilta tuntuvia silmäluomia, jotka vielä ovat minun ja entisaikojen todellisuuden välissä", Danae miettii.

 

unessa halu pakenee katiskan isoista silmistä,
menee ilman kulkuvälinettä,

minne, ei tiedä

(ihmisenkaltainen entiteetti, 3000-luku)

I

QUATTROCENTO