Yöllä Danaeta pelotti liian todelliselta tuntunut kuva terassikahvilan aidan kiviseen ornamenttiin painautuneesta, itseään sukivasta nukkasulkaisesta eläimestä, joka oli elänyt joskus 1000- luvun ja 10000-luvun välisellä ajanjaksolla. Danaesta tuntui kuin hänen ruumiinsa aistijärjestelmän kuituihin olisi kiinnitetty uusia sensoreita. Samalla Danae aisti kuvitteellisia piikkejä, jotka tunkivat syvälle synteettisten suonien kuitujen väliin. Kokemus ei ollut pelkästään epämiellyttävä mutta Danae tunsi kuitenkin olevansa pakotettu katkaisemaan yhteyden. "Illalla nukkumaan mennessä olin pohtinut kissaa", hän ajatteli. Mutta tuo eläin, jonka kuvan vastaanotin, ei kai ollut kissa.

Danae vietti päivän epätietoisuuden vallassa ja iltahämärissä Mörönsilmä toi hänelle huojentavan tiedon siitä, että kuvat eläimestä olivat Tetramellin tuottamia ja että kysymyksessä oli ilmeisesti laji nimeltä Columba Palumbus. Sitä kutsuttaisiin jatkossa CP 1:ksi. Kuvan tarkkuutta ja taustalla kuuluvia ilmapiiriä ja paikkaa luovia kahvilan ääniä saattoi pitää riemuvoittona kuvakalastussessiolle. Näin jatkaen saataisiin kyllä materiaalia, jota voitaisiin toimittaa vertailuaineistoksi joiden avulla voitaisiin tutkia eräiden aikaisempien eläinrekonstruktioiden onnistumista.

Seuraavassa sessiossa esiin saatiin uusia kuvia, joiden puhtautta tosin häiritsivät niihin ilmaantuneet artifaktit. Tiuhasilmäisen katiskan ansiosta dataa saatiin talteen, mutta kalastussession tuloksena näkyviin tulivat myös katiskan "aukot". Mörönsilmä selitti kuitenkin Danaelle, että ainoastaan häiriöiden ansiosta kuva ylipäätään näkyi.

Danae pohti epäpuhtauksien olleen usein olennaisia maahumanoidien elämän kehityksessä, arkipäivässä ja kenties myös asteittaisessa tuhoutumisessa. "Rekonstruktio on aina alkuperäistä parempi", hän toisti huomaamatta mielessään arttien primitiivikerroksiin kytkentätoukkavaiheessa iskostettua mantraa. Eläinrekonstruktioiden tekijöiden hän ei uskonut saavan paljonkaan irti niistä dataltaan rajoittuneista havainnoista, joita Danae vastaanotti Tetramelliltä. Kuitenkin Danaella oli nyt tarpeeksi materiaalia omaan esitykseensä, joka käsittelisi menneen Maan historiaa solupohjaisen maahumanoidin havaitsemisen ja ulkoisen kuvatuotannon näkökulmasta. Hän sulki silmäluomensa ja alkoi selata sisäistä tiedostokansiota A8898-fgvuhku, jonka otsikko oli "Quattrocento".